tiistai 14. tammikuuta 2014

Vähän esimieshommia...

Hola!

Suurin osa meidän harjoittelusta ei ehkä ole sisältänyt esimiestyöskentelyä niin paljon kuin olisimme itse toivoneet, mutta viimeinkin pääsimme niitä tehtäviä tekemään. Ravintolassa vaihtuu ruokalista tällä viikolla ja viinilista joskus tulevaisuudessa. Meidän tehtävänämme oli kirjoittaa listat eli meillä oli niin sanotusti "toimistopäivät". Satun tehtävänä oli ruokalistojen työstäminen. Aluksi hän teki suomenkielisen listan yhdessä ravintolapäällikön kanssa ja sen jälkeen tehtävänä oli kääntää lista englanniksi. Sannin hoidettavana oli viinilistojen kirjoittaminen. Tehtävä oli yksinkertaisempi kuin Satulla, sillä osa viineistä jäi listoille, jolloin kirjoitettavan tekstin pystyi vain kirjoittamaan uudestaan. Toki Sannikin sai muutaman viinin kuvailun kääntää englanniksi. Tästä tuli nyt vähän tällänen lyhykäinen, mutta haluttiin vaan kertoa, että kyllä me täällä töitä oikeesti tehdään (koko ajan...) :D Vaikka meidän päivitykset ehkä on melkein aina ei-töihin liittyviä..

Sunset

Päivän piristys annokset

Satun kädenjälki



~S&S
P.S. Maanantaina Barcelonan kannattaa valmistautua kohtaamaan meidät



Vieraita Suomesta

Tapaninpäivänä saimme vieraaksemme pari kaveria Suomesta. Rankasta joulusta selvittyämme siivosimme talon joulukuntoon ja lähdimme Miiaa ja Villeä vastaan lentokentälle. Lentokentältä tulimme kotiin, jonka jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Löysimme meitä ulkonäöllisesti miellyttävän ravintolan, jossa söimme kolmen ruokalajin illallisen. Kun mahan oli hyvä olla, lähdimme etsimään mukavaa istuskelupaikkaa, jossa voisimme ottaa muutamat ja vaihtaa kuulumisia lisää. Päädyimme London Pubiin, josta lähdimme kotiin kaden kolmen aikaan. Kotona meitä odotti vielä kylmä kuohuviinipullo. Parvekkeelle päästyämme oli aika avata pullo kuohuvaa, mutta pullon avaaminen osoittautuikin haastavammaksi kuin olimme ajatelleet... MacGyveriä olisi tarvittu apuun, sillä edes Villen voimat eivät meinanneet riittää korkin irti saamiseen. Ensimmäiset poreet huulillamme osoittivat jo ettei kahden euron kuohuviini juuri makuhermoja hivellyt. Kuohuviini oli ihan hirveetä ja pullo majailee edelleen puolillaan juotavaa parvekkeellamme.

Meillä oli molemmilla töitä seuraavina päivinä, mutta Miia ja Ville tutkivat Fuengirolaa. Olimme opastaneet heitä käyttämään bussia nro.4, joka vie suoraan ostoskeskus Miramariin, mutta Miia ja Ville osoittivat suomalaista sisua ja olivat kävelleet sinne. Matka on meiltä ainakin 4-5km. Meille kahdelle kävely sinne olisi ollut jo tarpeeksi yhdelle päivälle, mutta Miialle ja Villelle tämä ei riittänyt, vaan he myös kävelivät takaisin sieltä.

Rauniot

Maanantaina 30. päivä, meillä oli vapaapäivä, jolloin lähdimme kaikki Malagaan. Koska olimme jo kerran käyneet Malagassa osasimme heti suunnistaa vanhaan kaupunkiin, eikä meillä mennyt puolta päivää kartan tutkimiseen. Ainut paikka, jossa olimme suunnitelleet käyvämme oli Picasso museo, mutta meidän tuurillamme se on maanantaisin suljettu. Koska emme päässeet Picasso museoon, lähdimme käveleemään rantakadulle. Sitten alkoi jo pikkunälkä tehdä tuloaan ja suuntasimme etsimään ruokapaikkaa. Löysimme mukavan näköisen amerikkalaistyylisen ravintolan, jossa tilasimme burgerit. Ravintolassa oli mahdollista koota omanlaisensa burgeri, joka maksoi noin 7€. Jokainen meistä tilasi tällaisen, mutta annokset saatuamme pettymys oli suuri... Luulimme että tällä hinnalla annokseen olisi sisältynyt ranskalaiset, mutta lautasella oli vain pienen pieni burgeri, täällä ei ollut mahan hyvä olla. Laskun saatuamme  shokki oli entistä suurempi, sillä kokonaisuudessaan neljän pienen burgerin ja juomien hinnaksi tuli melkein 50€. Maksoimme 2,30€ limsasta, jonka saisimme täällä kaupasta noin 50 sentillä. Satu sanoikin ravintolasta lähdettyämme, että hänellä on jo
puoli kuudelta nälkä (kello oli 17.15).

Rantakadulla
Törkeen hintaset limsat...

Ruokailun jälkeen menimme katsomaan pääkadulla olleita soittajia, jonka jälkeen suuntasimme ostoskeskukseen. Tarjonnan tutkittuamme, tulimme kaikki siihen tulokseen, että kaikilla on nälkä (taas, kiitos miniburgereiden). Menimme siis uuudestaan syömään. Me tytöt olimme tulleet oikein super nälkäisiksi parin tunnin aikana ja söimme kolmen ruokalajin aterian. Satu näyttikin espanjankielen taitojaan ja teki tilauksen kokonaan espanjaksi. Aluksi olimme hieman epävarmoja onnistuiko tilaus, mutta alkuruokien ja pääruokien saapuessa, suu kääntyi hymyyn, kaikki tilaukset olivat tulleet oikein. Tämän jälkeen mahan oli hyvä olla ja lähdimmekin takaisin Fuengirolaan ja kotiin nukkumaan. Uusivuosi meni melko rauhallisissa merkeissä ja uudenvuoden jälkeen Sanni ja Satu taas paiskivat töitä, Miian ja Villen nauttiessa vapaapäivistä.

Miian ja Villen lähdettyä oli tyhjä olo (kahdella pienellä tytöllä isossa asunnossa)
~ S&S

maanantai 6. tammikuuta 2014

Paskin joulu ikinä

Noniin, nyt on selvitty juhlapyhistä (vihdoin ja viimein), niin on aikaa taas kirjoitella kuulumisia.

Aatonaatto

Joulua edeltävät päivät olivat työntäyteisiä keittiön puolesta, sillä piti valmistella jouluaaton buffet tarjottavia. Meillä piti olla vapaata 23. päivä, mutta meitä pyydettiin tulemaan töihin ja tekemään piparkakkutaloa. Lähtökohdat olivat jo katastrofaaliset, sillä Satu on tehnyt kerran elämässään piparkakkutalon ja Sanni ei kertaakaan ja meidän ravintolapäällikkömme piparkakkutalon rakennustaitoja on käytetty viimeksi 20 vuotta sitten. Mielenkiintoinen päivä oli siis tiedossa.

Edellisenä päivänä meille oli annettu ymmärtää, että saisimme valmiit ohjeet ja pohjat piparkakkutalon tekoon, mutta ravintolalle saavuttuamme saimme tietää, että näin ei ollut. Ensimmäisenä tehtävänämme oli siis etsiä internetistä sopivat ohjeet meille. Saadaksemme lisähaastetta päivään, ravintolapäällikkö päätti, ettei tavallinen piparkakkutalo riittäisi, vaan hän halusi tehdä jotain hienompaa eli linnan. Valitettavasti (meidän onneksemme) internetin ihmeellinen universumi ei tarjonnut tarpeeksi miellyttävää vaihtoehtoa linnan suhteen, joten syntyi uusi ajatus. Perinteisen piparkakkutalon sijaan tehtävänämme olisi rakentaa kokonainen piparkakkutalokylä!

Ensimmäiset 2,5 tuntia teimme pahvista piparkakkutalon muotteja. Tämän jälkeen aloitimme "kylän osien" tekemisen. Tavoitteena oli tehdä yhden pöydän kokoinen alusta (75cm x 75cm), johon kylä rakentuisi päälle. Saatuamme osat valmiiksi, niitä alettiin paistamaan. Tämäkin osuus osoittautui haasteelliseksi, sillä melkein järjestäin kaikki palat tulivat uunista raakana. Opimme myös hiekkapaperille ja viilalle uuden käyttötarkoituksen: nimittäin piparien reunojen muotoilun/tasauksen. Sitten alkoi mukava kasausvaihe, jonka aikana hermot viimeistään menivät, elleivät ne olleet menneet jo aikasemmin. Kasaukseen tarkoitettua sokerisulaa käytiin kuumentamassa ainakin viisi kertaa ja sinä aikana pystyyn saatiin muutama talonseinä. Noin tunnin käytimme talojen ja pukin reen pystyttämiseen, jonka aikana olimme saaneet yhden talon seinät kasaan ja, kun seuraavana tehtävänä olisi ollut katon kiinnittäminen seiniin, ravintolapäällikkömme ilmoitti, ettei tästä tule mitään ja taloja ei voida käyttää jouluaaton buffetissa.

Olimme siis vapaapäivänämme 8 tuntia tekemässä turhaa työtä, jonka jälkeen jäimme vielä tunniksi auttamaan keittiötä (siis tiskaamaan). Fiilis päivän lopussa oli aika lähellä tätä:



Jouluaatto
Aamu alkoi aurinkoisesti...

Saavuimme ravintolalle yhdentoista aikoihin ja jakaannuimme siten, että Satu jäi saliin ja Sanni siirtyi keittiöön. Saimme heti huomata, ettei päivästä tulisi sellainen kuin olimme ajatelleet ja toivoneet. Yksi keittiön työntekijöistä soitti 50 minuuttia ennen vuoronsa alkamista, ettei voi tulla töihin eli keittiöllä oli vain 2 työntekijää. Sanni ehti olla noin tunnin ajan keittiössä, jonka jälkeen hänet passitettiin käymään kaupassa. Sannin tullessa kaupasta myös Satu siirtyi keittiön puolelle työskentelemään. Ensimmäinen kattaus oli kello 14.00 ja kaikki olivat jo tiedostaneet, etteivät ruoat ehtisi siihen mennessä. 13.45 alkoi sitten tapahtua ja viimeisetkin rauhallisuuden rippeet olivat tipotiessään... Keittiössä alkoi kirosanojen tulva ja siinä sivussa lautaset lentelivät ja kupit putoilivat lattialle. Viimeistään tässä vaiheessa joulumieli oli haihtunut kuin tuhka tuuleen. Seuraava tunti vietettiin haudan hiljaisuudessa, mutta kaikki ruoat saatiin pöytään (toki noin puoli tuntia myöhässä) ja ensimmäinen kattaus oli ohi. Pitäisikö tässä vaiheessa kertoa, että ensimmäisessä kattauksessa söi 6 henkilöä ja ravintolapäällikkömme vitsaili kuinka tulisimme selviämään kello viiden kattauksesta, jossa olisi 25 henkilöä. 
Kun ensimmäisestä kattauksesta olimme selviytyneet, seuraavat kaksi kattausta sujuivat mallikkaasti. Meille oli puhuttu etukäteen, että voisimme nauttia jouluaterian kello 20 kattauksessa, mutta kattauksen koittaessa huomasimme, ettei näin tule tapahtumaan. Tiskivuori oli päivän aikana kasvanut Mount Everestin kokoiseksi ja loppuilta menikin käsiä lutratessa. Kokonaisuudessaan olimme töissä 11h ja pidimme molemmat yhden viiden minuutin tauon, jolloin kävimme ulkona nauttimassa raikkaasta ilmasta. 
Kotiin päästyämme (n.22.30) nautimme jouluaterian ja avasimme lahjat. Kumpikaan meistä ei muista, olisiko koskaan avannut lahjoja noin myöhään :) Molemmilla oli päivän päätteeksi sama fiilis: "onneksi tää päivä on ohi!". 
Piskuinen kuusi :)
Rankka päivä!



Joulupäivä
Joulupäivänä ravintolassa oli buffet tarjoilua 12-18. Satu oli päivän keittiöllä ja Sannin tehtävänä oli pitää silmällä buffet-pöytää salin puolelta. Päivä oli kokonaisuudessaan rauhallinen ja ehkä hieman tylsä, sillä asiakkaita ei ollut juuri nimeksikään. 

Kaiken kaikkiaan tuli vietettyä hieman erilainen joulu kuin Suomessa on tottunut viettämään. Molemmat totesivat, ettei joulufiilistä oikeen ollut missään vaiheessa, vaan päivät tuntuivat arkisilta. Eroa normaaliin työpäivään verrattuna oli vain se, että töissä työntekijät hermoilivat normaalia enemmän. Toivottavasti ei enää koskaan ikinä missään muodossa tule vietettyä yhtä paskaa joulua kuin täällä. 

~S&S





tiistai 17. joulukuuta 2013

Day off in England

Panoramakuvaa huipulta
Kärsivällisyys on hyve, vai mitenkä se meni
Pari viikkoa sitten päätimme, että tänään teemme jotain spesiaalia, koska meillä oli yhteinen vapaapäivä yhden työntekijän kanssa. Lähdimme siis käymään Gibraltarilla! Olimme sopineet, että lähdemme matkaan yhdeksän ja puolikymmenen välillä, mutta rakas työtoverimme on omannut huomattavan hyvin espanjanlaisen tyylin olla myöhässä. Pääsimme matkaan puolikahdentoista aikaan eli noin kaksi tuntia sovitusta lähtöajasta (Go Jaakko!).

Onneksi emme joutuneet itse ratin taakse, sillä siitä ei olisi seurannut muuta kuin ruumita. Espanjalaiset eivät ole ajatelleet aivan loppuun asti teiden rakentamista, sillä esimerkiksi moottoriteillä kiihdytyskaistaa ei ole kuin muutama kymmenenmetriä ja kiihdytyskaistan loputtua saattaa tulla jyrkkä mutka. Ei ihme sattuu paljon kolareita!


Gibraltar

 Gibraltarille päästyämme menimme ensimmäisenä syömään perinteiseen englantilaistyyliseen pubiin. Kaikki tilasivat ikivihreän fish ’n chips –annoksen, joka on oikea laihduttajan unelma, Ruokailun jälkeen suuntasimme kiertoajelulle ylös vuorelle. Kiertoajelun aikana kävimme tippukiviluolassa, ”sotatunneleissa” sekä moikkaamassa Euroopan ainoita villiapinoita. Kyyti ylös oli aika hurja, sillä huipulle tullessa tie oli todella kapea ja mutkainen. Apinat elävät ylhäällä vuorella.

 


Herkules jotain

"Sotatunneleissa"
 
Hola!
Our new friend!







~S&S



perjantai 13. joulukuuta 2013

Salia takana kaksi viikkoa

Ensimmäiset kaksi viikkoa salissa meni nopeammin kuin ehti kissaa sanoa.

Ensimmäinen päivä oli oikein tulikoe. Odotin, että olisin saanut pehmeän laskeutumisen siirtyessä keittiöltä saliin, mutta ehei, sain ordermanin (tarjoilijoiden Tamagochi, kulkee aina mukana) käteen, sitä tutkittiin noin viisi minuuttia ja sitten hommiin. Keittiöllä olon ansioista tiesin aika hyvin, mitä mikäkin annos sisälsi, ja onhan niitä listoja muutaman kerran tullut luettua iltasatuna… Maanantai-iltaisin meillä on livemusiikkia (jazzia) ja se vetää aika hyvin asiakkaita. Oli siis vilkas ilta ja pääsin urakalla availemaan viinipulloja. Viinipulloja olen avannut elämässäni noin viisi kertaa ja sen takia päätin harjoitella avaamista kämpällä Satun opastuksella. Tuntui tosi luotettavalta mennä salin puolelle töihin, kun harjoittelu viinipullon korkki murtui kahtia pulloa avatessa… Lisäksi pullot avataan täällä erilaisella avaajalla kuin mitä olen Suomessa tottunut käyttämään. Kaikki meni kuitenkin hyvin pulloja avatessa ja nyt niiden avaaminen on huomattavasti helpompaa eikä niin stressaavaa =)

Hankalinta tarjoilussa on ollut se, että ei ole kovin hyvää tietämystä mikä viini sopii minkäkin ruoan kanssa. Onneksi sain muilta työntekijöiltä muutaman vinkin ja niitä olen päässytkin jo hyödyntämään.

Tarjoilijan työssä tulee myös niitä vastoinkäymisiä ja niitä sain tervehtiä ensimmäisen viikon keskiviikkona kaksin kappalein. Tarjoilin jälkiruoka-annosta, joka oli jäätelöannos martinilasissa. Meillä on terassilla suljettavat seinäverhot, jotka pystyvät kumminkin liikkumaan jonkin verran tuulessa, vaikka ne on suljettu alas. Oli tuulinen ilta ja tarjoilin seinän vieressä olevaan pöytään. Verho liikkuikin niin paljon, että se osui kädessä olevaan prikkaan ja prikalla oleva jälkkäri tippui naisen syliin… Siinä tuli sitten esitettyä tuhannet anteeksipyynnöt. Asiakas ei onneksi suuttunut tapauksesta ja hänen jälkiruokaansa ei veloitettu ja hänelle sanottiin, että tuo takin pesulalaskun meille sitten maksettavaksi. Toinen vahinko oli lähellä tapahtua, kun kaadoin vesipullon prikalle ja vedet lensivät melkein asiakkaan päälle. Jollakin näyttää olevan pienet prikan käsittelytaito harjoitukset edessä…










~Sanni

torstai 5. joulukuuta 2013

Eka viikko ohi keittiöllä

Nyt on oltu reilu kuukausi täällä ja oon puolitoista viikkoa ollu keittiön puolella ( ja ihme kyllä, oon tykänny olla keittiöllä).Viime viikko meni pääasiassa uusien asioiden opetteluun, miten mikäkin tehdään ja mitä tulee minnekin yms. Tällä viikolla oon kuitenki päässy jo nostamaan annoksia ja muutaman annoksen oon jopa tehny ilman apua. Vaikka nyt menee jo paremmin, kuin viime viikolla, niin vielä on paljon oppittavaa, varsinkin nopeudessa. Toistaseks mulla menee monien asioiden tekemiseen liikaa aikaa. Keittiössä tuntuu kuitenkin, että helpompi oppia asiat, kuin salin puolella... Tämä johtuu varmaan siitä, että keittiössä on vähemmän työntekijöitä ja ei ole niin montaa eri tyyliä tehdä asioita. 

Tapaksia


Eilen tuntu taas siltä, että jos jotain tapahtuu, niin se kaikki tapahtuu sitten saman päivän aikana... Eilinen päivä ja ilta olivat kuin kaksi eri päivää. Töissä meni tosi hyvin, tein muutamia annoksia, enkä mokaillut. Illalla sitten alkoi sattumusten sarja... Kaikki alkoi kun töiden jälkeen törmäsin työpaikan oveen. Tämä oveen törmääminen ei kuitenkaan riittänyt, vaan kotimatkalla astuin koiranpaskaan, jota Sanni joutui putsaamaan.. (Haju oli kuulemma mitä parhain :D)  Mun mielestä tää kaikki olis jo riittäny, mutta ei.. Kämpällä menin sitten huoneeseeni, astuin sheiverin päälle ja siitä sitten kaaduin suoraan naamalleni lattialle! Siinä sitten Sannin kanssa naurettiin vedet silmissä ja mahat kipeenä :D  

Onneksi tänään oli parempi päivä ja toivottavasti loppuviikkokin menee hyvin itsenäisyyspäivän tapahtuman merkeissä!


~ Satu

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Keittiö takana, sali edessä

Kolmen viikon keittiöjakso on nyt takana ja seuraavana etappina olisi tutustua salin puolella työskentelyyn. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän ei pitänyt työskennellä keittiöllä, mutta kokeista on ollut pulaa keittiöllä ja siellä tarvittiin apukäsiä. Itseasiassa tykkäsin kovasti työskennellä siellä ja voi olla, että jossain vaiheessa harjoittelua menen takaisin sinne! Keittiö oli sopiva piilopaikka nalkuttavilta asiakkailta, vaikka asiakashan on aina väärässä oikeassa :D 

Ensimmäisinä päivinä olin aika paljon tiskissä ja tutustuin keittiön toimintaan. Siitä sitten tehtävä kerrallaan olen saanut tehdä töitä keittiössä. Koko kolmen viikon ajan olen pysynyt kylmällä puolella, josta nostetaan siis salaattiannokset, tapakset ja leipäannokset. Näinä kolmen viikon aikana olen tehnyt misa-listan tehtäviä. Olen saanut tehdä tapasannoksiin käytettäviä ruokia esim. paprikoita (pilkotaan, maustetaan ja paistetaan uunissa), kesäkurpitsoita, munakoisoa yms. Vakumointikone on tullut erittäin tutuksi, sillä melkein kaikki vakumoidaan keittiöllä. Viimeisimpinä päivinä olen saanut nostaa muutaman annoksen (salaattia, leipiä ja tapaksia) ja viimeisenä päivänä sain tehdä juustokakut alusta loppuun asti itse sekä paloitella kananmaksat (sydämet irti maksasta ja paloiksi, en olisi ikinä kuvitellut itseäni tekemässä mitään sellaista). Kokonaisuudessaan keittiö oli positiivinen yllätys ja opin paljon uutta ruoanlaittoon liittyen :) Alla muutama kuva viimeisestä keittiöpäivästä, joka oli kalantäyteinen... ensiksi leikattiin kampela fileistä nahat pois ja sitten sardiineilta amputoitiin päät ja nyljettiin sisälmykset. 


Päät pois

Sardiinien metsästystä
~Sanni